Ootko koskaan kokenut, että elämässäsi olisi ollut meneillään henkinen talvi? Mitä se edes meinaa? Henkinen talvi on käsite, mihin törmäsin ensimmäisen kerran Risto Kuulasmaan Kaikki valo maailmassa –kirjaa lukiessani. Erittäin iso suositus kyseiselle kirjalle, sitä lukiessani tunsin olevani kotona. Se avasi silmäni ja sai mut oivaltamaan asioita, sekä näkemään koko maailman ihan uudessa valossa. Elämä ei enää tuntunutkaan niin vakavalta.
Henkisessä talvessa kyse on niin sanotusta elämän hetkellisestä pysähtymisestä. Voimat tuntuvat olevan aivan lopussa ja kaipaat vain lepoa. Näitä ajanjaksoja on varmasti ollut omassa elämässäni useampiakin, mutta viimeisin on päällimmäisenä mielessä. Jälkeenpäin ajateltuna tajusin eläneeni henkisen talven aikaa vuosi sitten, mutta silloin en sitä tiedostanut. Olin aivan loppu ihan kaikkeen, kaikki vastusti ja mieli oli maassa.
Elämä kehotti pysähtymään
Henkinen talveni alkoi, kun numerologian mukainen henkilökohtaisen syklini yhdeksäs ja viimeinen vuosi alkoi. Yhdeksäs vuosi on aikaa, jolloin paketoidaan asiat ja saatetaan ne loppuun ennen uuden syklin alkamista. Yhdeksännen vuoteni alkaessa etsin toden teolla tarkoitusta, merkitystä ja vastauksia. Puskin eteenpäin ja yritin pakottaa asioita. Mikään ei tuntunut tyydyttävän minua, enkä oikeastaan edes tiennyt, mitä pohjimmiltani halusin.
Uuvuin, koin masennusta ja ahdistusta ja olin epätoivoinen. Lopulta päätin, ettei tämä puskeminen vie mua eteenpäin ja halusin kääntää kelkkani. Mun olisi pakko ottaa ohjat omiin käsiini ja pistää tälle kaikelle stoppi. Pitää itseäni hyvänä ja hoivata itseäni. Ensimmäinen asia, jonka tein hyvinvointini eteen, oli human desing –luennan ja energiahoidon varaaminen. Human desingnin ansiosta opinkin tuntemaan itseni huomattavasti paremmin.
Se sai silmäni avautumaan. Opin ymmärtämään omaa energiaani, miten se käyttäytyy ja miksi se toimii niin kuin toimii. Ja tiesin, että nyt on aika pysähtyä. Mulla oli noin miljoona rautaa tulessa ja pistin kaiken paussille. Oli marraskuun puoliväli ja otin tietoisen loman kaikesta ylimääräisestä mistä pystyin. Ajatus kaiken jättämisestä kesken tuntui helpottavalta.
Päätin olla loppuvuoden täysin poissa somesta, peruutin kaikki sähköpostiini tulevat uutiskirjeet, en uhrannut ajatustakaan uusien asioiden tutkimiselle tai opiskelulle. Kännykän selaamisen sijaan aloin lukemaan kirjoja. Autolla ajamisen sijaan aloin kävellä töihin. Joogasin vain, kun tunsin kutsun matolle. Opettelin kuuntelemaan itseäni kokonaisvaltaisesti. Saatoin vain olla tekemättä mitään.
Et voi nopeuttaa prosessia, mutta voit tehdä matkasta mukavamman
Ja pikkuhiljaa pääsin kömpimään pimeydestä kohti kirkkautta. Henkinen talvi oli edelleen toki läsnä, vielä pitkän aikaa. Mutta synkkyys ja uupumus alkoi hiljalleen hellittää. En tehnyt sitä virhettä, että olisin palannut kaiken äärelle, kun aloin voimaan paremmin. Päätin jättää keskeneräiset asiat keskeneräisiksi, mikäli koin ne merkityksettömiksi. Kun impulsseja asioiden tekemiseen alkoi ilmaantua, tartuin yhteen asiaan kerrallaan.
Ja lopulta ilo, valo ja inspiraatio alkoi virrata takaisin. Jooga ja meditointi on olleet suurimmat apuni ja työkaluni tässä prosessissa. Kuuntelin intuitiotani ja tein asioita, mitkä sytyttivät ja innostivat. Ne olivat ihan pieniä juttuja: piirtämistä, kirjoittamista, luontokävelyitä. Ja se sai mut takaisin kiinni elämään.