Fakta on se, että sulla ei ois elämää ilman sua. Ootko koskaan pohtinut asiaa sen syvällisemmin? Se, miten voit fyysisesti ja eritoten henkisesti määrittää melko pitkälti sun elämän laadun. Asenteita on paljon mistä valita, kuinka suhtautua tilanteisiin. Sun ulkoinen maailma on heijastus sun sisäisestä maailmasta.

Muut eivät voi koskaan tuntea sinua niin kuin sinä tunnet itsesi

Elämässä on helppo hukata itsensä, varsinkin nykypäivänä. Kaikki eivät välttämättä opi edes tuntemaan itseään kunnolla. Yhteiskunnan odotukset hukuttaa meidät helposti ajatuksiin siitä mitä pitäisi olla ja mitä tehdä. Todellisuudessa voit ja saat kuitenkin itse päättää mitä oot ja teet. Voit valita olla juuri se ihminen, keneksi oot syntynyt.

Toisten odotukset ja olettamukset luovat luonnollisesti paineita. Totuus on kuitenkin se, ettei sun tarvi miellyttää tai pitää yllä minkäänlaista kulissia. Kun annat oman valosi loistaa, oikeat ihmiset löytää tiensä sun elämään. Ja vastaavasti ne poistuvat, joita sun valo häikäisee liikaa. Jokainen ihminen tulee sun elämään syystä ja viipyy tietyn aikaa. Jokaisella ihmissuhteella on joku tarkoitus ja opetus. Sitä voi olla hankala huomata sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin se on helpompi oivaltaa.

Ihmiset ja elämän tapahtumat kasvattavat sua. Pystytkö näkemään opetusta jossain vuosia sitten tapahtuneessa? Ilman sitä kokemusta et olisi sinä. Jossittelu on turhaa, mutta mitä jos et olisikaan kokenut sitä mikä tapahtui? Millaista sun elämä olisi nyt? Eihän sitä tietenkään voi tietää, mutta elämäsi voisi näyttää täysin eriltä.

Jokainen elää omaa totuuttaan, joten kenelläkään ei voi olla täysin samaa käsitystä susta mikä sulla itselläsi on. Voit kertoa sanantarkasti sen, millainen koet olevasi. Siitä huolimatta kellään ei oo kokemusta siitä, millaista on olla sinä. Loppujen lopuksi oot muille ihmisille vain sitä, mitä näytät ulospäin. Miltä näytät, mitä puhut, mitä teet. Et voi koskaan paljastaa koko totuutta itsestäsi, sillä muut eivät ole sinä. Oot olemassa monessa eri totuudessa. Ja se on hieno juttu.

Tartu itseäsi kädestä kiinni ja anna hänen näyttää kuka olet

Kuinka hyvin todella tunnet sen ihmisen, kuka oot? Elätkö käsityksessä, joka on tullut ulkoapäin? Pidä hyvä huoli itsestäsi, rakasta ja hoivaa. Kysy mitä kuuluu ja kuuntele. Oo tukena, kun on vaikeaa. Älä pienennä tai peittele itseäsi. Jos muut ei kestä sua pahimmillasi, he eivät ansaitse sua myöskään parhaimmillasi.

Saat itse päättää, millaista kohtelua hyväksyt muilta. Se on täysin ok asettaa rajat ja pitäytyä niissä. Sun ei tarvitse koskaan hyväksyä toisilta mitään, mitä et halua. Kompromisseista voi neuvotella ja sopia mutta voit itse valita, mihin saakka oot valmis joustamaan. Vaikka joku hylkäisikin sut sen takia että pidit kiinni rajoistasi, muista, että voit olla aina itsesi tukena ja läsnä. Voit aina palata tähän hetkeen.

Tässä hetkessä kaikki on aina hyvin, ellet roiku sormien varassa kallion kielekkeellä tai jotain vastaavaa. Keho elää aina nykyhetkessä, mutta mieli poukkoilee menneessä ja tulevassa. Mennyttä ja tulevaa ei kuitenkaan ole olemassa. Menneeseen et voi koskaan fyysisesti palata ja tulevaisuudesta et voi koskaan tietää varmaksi. Joten pysähdy hetkeksi ja elä tässä hetkessä.

Säännöllisen meditaation avulla saat yhteyden itseesi. Mieltä ei tarvitse tyhjentää, vaan tärkeää on olla takertumatta ajatuksiin. Kun ne virtaavat mieleesi, huomaa ne ja anna niiden mennä. Älä ala analysoimaan niitä. Silloin kun tuntuu, että meditaatio on erittäin vaikeaa, kaipaat sitä eniten. Kun ajatukset poukkoilee ja ahdistaa, on paras hetki rauhoittaa mieli.

Laumaan kuulumisen tunne on meille tärkeää

Blogin kirjoittamisen aloittaminen pelotti mua suunnattomasti. Mulla on ollut tapana pienentää itseäni ja pysytellä näkymättömissä. Tiedän, että mulla on asioita, joita haluan jakaa ja tuoda muiden tietoisuuteen. Mutta samalla näkyväksi tuleminen pelottaa. En ole enää tänäpäivänä niin epävarma ihminen kuin joskus olin. Kun oon oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja oivaltanut, miten ihmisenä toimin, oon saanut valtavasti itsevarmuutta. Tämä näkyy eniten välittömässä elämässäni, jokapäiväisessä arjessani. Mutta ulostulo suuremmalle yleisölle aiheuttaa epävarmuutta.

Mitä sitten pelkään? Haluan kertoa omaa tarinaani, omista epävarmuuksistani, onnistumisistani, ajatuksistani, näkemyksistäni, tunteistani. Ja se on todella henkilökohtaista. Meillä ihmisillä on primitiivinen tarve kuulua joukkoon ja liika erottuminen voi tuntua uhkalta.

Mitä jos sanon tai teen jotain josta joku toinen ei pidä tai ajattele samoin? Hylkääkö hän mut? Todennäköisesti ei, riippuu toki jonkin verran asiasta ja vastapuolesta. Entisaikaan laumasta poisjääminen on merkinnyt pahimmillaan kuolemaa. Tätä pelkoa meillä ei realistisesti enää nykypäivänä ole, mutta aivomme on ohjelmoituneet ajattelemaan näin.

En varsinaisesti pelkää muiden ihmisten reaktioita siihen, mitä he vaikkapa blogiteksteistäni ajattelevat. Kirjoittamani tekstit ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia ja tulevat suoraan sielustani, joten tunnen olevani täysin auki koko maailmalle julkaistessani näitä. Samalla tiedän, että sanomallani on suuri merkitys joidenkin ihmisten elämiin ja he saavat multa apua, oivalluksia, vertaistukea ja lohtua. Sen takia haluan kirjoittaa koko maailmalle.

Joten vaikka mua kuinka pelottaa ja jännittää, teen tätä silti. Tiedän, että oikeat ihmiset löytävät tekstieni pariin. Tiedän, että sanomallani on suuri merkitys. Sinäkin voit tehdä sitä mitä kovasti janoat. Jos sua pelottaa muiden mielipiteet, muista ettei kaikkia voi miellyttää. Ihmiset ovat niin keskittyneitä omaan elämäänsä ja omiin epävarmuuksiinsa, että harva jaksaa antaa määrättömästi huomiota muille. Ja usein ihmisten mieliin jäävät nimenomaan toisten onnistumiset.