Uuden alun ensimmäiset hetket

Julkaistu tekijä Noora

Kun avaan aamulla silmäni, en muista missä olen. Huone näyttää vain etäisesti tutulta, mutta lopulta muistan. Ja lopulta muistan, mitä on tapahtunut. Hän ei ole vieressäni. Ei ole ollut hetkeen. Sydän käpristyy heti tuskasta ja päästän keuhkoistani pienen aallon epätoivoa ilmoille. Tapahtunut on edelleen totta ja minun on jälleen kohdattava uusi päivä tuskani kanssa.

Eron jälkeen pakkasin omaisuuteni autoon ja lähdin mummolle. Olen ollut mummolla nyt kolme yötä. Tulin tänne pääsiäiseksi hengähtämään ja valmistautumaan vapaaehtoiseen kodittomuuteen. Tänään se alkaisi viimein. On aika palata työskentelypaikkakunnalleni ja alkaa elää arkea koirani kanssa autossa. Tästähän minä olen haaveillut jo vuosia, se on ollut yksi suurimmista unelmistani. En vain osannut odottaa, että toisen unelman oli säryttävä, jotta toinen voisi toteutua.

Mummo ei ole vielä herännyt. Suuntaan vessaan pesemään kasvot ja hampaat. Menen päästämään koiran ulos ja odotan ovella, kun se nuuhkii raikasta ilmaa ja kosteaa maata. Kun hiippailen keittiöön ja alan vetää suodatinpussia pahvilaatikosta asetellakseni sen kahvinkeittimeen, kuulen mummon makuuhuoneen oven kolahtavan. Huikkaamme lempeät huomenet ja minut valtaa lämpö ja kiitollisuus. Onneksi saan olla täällä hänen hoivissaan.

Hörpimme aamukahvia ja juttelemme mitä mieleen tulee. Puran sydäntäni ja kerron ex-puolisostani ja meidän suhteestamme. Kurkkua kuristaa, mutta tällä kertaa en itke. Mummo kuuntelee ja ymmärtää. Hän on kovin iloinen läsnäolostani ja siitä, että kaikki on pohjimmiltaan hyvin. Se on lohdullista.

Touhuan koko päivän, teen valmisteluja autooni ja helpotan mummon arkea. Täytän aiemmin pesemäni vesikanisterit ja tyhjennän kemiallisen wc:n. Laitan toissapäivänä pesemäni kotoisan tuoksuiset lakanat valmiiksi ja järjestelen hieman paikkoja. Silitän verhot ja ripustan ne auton takaovelle. Viikkaan mummon puhtaat pyykit ja tiskaan astiat. Kastelen mummoni kukat sekä omani, jotka jätän hänen huomaansa, kun en niitä autoon voi ottaa. Yhdessä teemme ruokaa ja katsomme mustavalkoelokuvan.

Minua alkaa jännittää. Täytyy lähteä ajamaan reilun kolmensadan kilometrin päähän, jotta olisin lähempänä työpaikkaani huomenna. Suru lepää rinnassani harmaana möykkynä ja pelko vie ruokahalun. Pelko siitä, etten palaakaan kotiin. Kotiin, jossa odottaisi lämmin syli ja maailman kaunein hymy. Sitä ei enää ole. On vain minä ja vapaus. Kuinka ristiriitaista voikaan olla, kun tuntee yhtä aikaa niin valtavan musertavaa surua ja suurenmoista onnea. Se tuntuu väärältä.

Ohjaan autoni pois mummon pihasta ja käännyn kohti määränpäätäni. Pala nousee kurkkuun ja kyyneleet tekevät hennon puron poskilleni. Niin paljon tunteita yhtä aikaa. Riemua, ikävää, haikeutta, rauhaa. On haikeaa jättää mummo taas yksin. Mietin, mitä ex-puolisoni mahtaa tehdä. Mitä hän tuntee ja ajattelee. Pyörittelen vaihtoehtoja, mihin parkkeeraisin autoni ensimmäiseksi kodittomaksi yöksi. Sitten vain ajan.

Olen ajanut jo pari tuntia, kun laitan musiikkia soimaan. Koitan laulaa mukana, kuten aina teen, mutta ääneni särkyy ja on vaikea hengittää. Nyt en voi alkaa itkeä, kun olen ratin takana, on pakko pidätellä. Pysähdyn pitämään taukoa huoltoasemalle, hyppään kuskin paikalta pienen kotini puolelle koirani kanssa ja annan kyynelten tulla. Rinnassa tuntuu taas se möykky. Ihan kun en saisi itkettyä tarpeeksi, vaikka kuinka nyyhkytän. Ja aivan yhtäkkiä hiljaisuus laskeutuu ja kosteat poskeni alkavat tuntua kiristäviltä kohdatessaan lämpimän ilman.

Loppumatkan ajan kuunnellen podcastia. Matkaa on saman verran kun mummolta taukopaikalle, mutta se tuntuu kaksi kertaa pidemmältä. Aurinko alkaa laskea ja taivas on kaunis. Se näyttää toiveikkaalta maalaukselta ja mietin, että haluan piirtää siitä kuvan. Eteeni avautuu henkeäsalpaavan kaunis maisema, jossa kevääseen heräävät vihertävät pellot ja puut yhdistyvät sinisen ja oranssin sävyiseen taivaaseen. Mieleeni hiipii ajatus siitä, että tämä on kotini. Kotini on täällä kaikkialla. Olen aina kotona.

Alan saapua jo tuttuihin maisemiin, enää ei ole pitkä matka. Ohjaan autoni tutusta risteyksestä kohti kaavailemaani yöpymispaikkaa. Vauhdin hiljentyessä koirani herää uniltaan ja valpastuu. Se alkaa katsella maisemia ikkunasta. Pehmeästi totean hänelle olevamme kohta perillä. Peruutan auton parkkipaikan ruutuun ja käymme hieman oikomassa raajojamme viereisellä polulla. Taivas on jo kauniin vaaleanpunainen ja takapihani järven liplatus rauhoittaa. Minulla on kaunis takapiha tänään.

Kun menen sisälle kotiini, en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Minulla ei ole pohjalla mitään rutiineja uudessa elämäntavassani, ei mitään toimintatapoja. Istun sängylle katselemaan uinuvaa rantaa ja alan taas itkeä ikävääni. Tyhjyys ottaa vallan. Samalla kuitenkin muistan kiitollisuuden. Kiitollisuuden siitä, että elän parhaillaan unelmaani. Kiitollisuuden ex-puolisostani, että sain tuntea hänet ja elää elämäni parasta aikaa hänen kanssaan. Kiitollisuuden siitä, että universumi haluaa aina minulle parasta.

Pieni toivonkipinä herää: ehkei tämä ole lopullista. Meidät revittiin erilleen, jotta molemmat voivat kasvaa. Omalta osaltani saan nyt elää todeksi sen unelman, mikä minun täytyy kokea yksin. Universumi päätti panna tämän toteen nyt, jotta se tapahtuisi. Ja samaan aikaan ex-puolisoni pääsee avaamaan omia solmujaan ja tekemään sisäistä työtään. Minulla on vahva tunne siitä, ettemme ole vielä valmiita hänen kanssaan. Me tapaamme vielä uudelleen ja silloin kaikki on valmista.

Ja jos näin ei ole, niin sitten ei ole. Epätietoisuus korventaa, mutta haluan luottaa tulevaisuuteen. Se, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu.

Uskallatko nähdä totuuden, vaikka se särkee kauniin unelman?

Julkaistu tekijä Noora

Aiemmassa postauksessa puhuin hieman numerologiasta ja yhdeksännestä vuodesta, kollektiivisesti ja henkilökohtaisessa elämässäni. Oon tehnyt paljon itsetutkiskelua ja tarkastellut elämääni, unelmiani ja toiveitani. Tietoisesti miettinyt sitä, mistä kuuluisi päästää irti. Mikä kaikki on aika hyvästellä. Menin todella syvälle näihin ajatuksiin ja se alkoi sattua. Ymmärsin, että sen kuuluukin sattua, jotta uutta voi syntyä. Koska synnytys on kivuliasta.

Sieluni on alkanut varistelemaan lehtiä, jotka eivät enää kasva kevääseen. Oon ollut myrskyävän meren keskellä ja kaikki mitä oon itse voinut tehdä, on ollut pitää kiinni veneen laidoista ja pysyä kyydissä. Itse en voi vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu, mutta aina voin valita. Valita mitä näen tai teen, miten suhtaudun. Ilmassa on ollut väsymystä, turtumista, haikeutta. Joku suurempi asia vielä odottaa hyvästejä.

Numerologian vuonna 9 universumi ei kysy ”jaksatko pitää vielä kiinni?”, vaan kysymys on ”uskallatko päästää irti?”. Irtipäästäminen on epämiellyttävää ja tuskallista. Mutta sitä seuraa aina vapaus ja rauha. Aika irtipäästämiselle on, mikäli asia ei enää vie sua eteenpäin ja palvele sua. Se voi olla yllättäväkin asia – esimerkiksi rakastava ja lämmin parisuhde.

Joskus intuition ääntä voi olla vaikea kuulla

Kun tapasin puolisoni, näin ilmassa jatkuvasti merkkejä ja synkronisiteetteja siitä, että oon menossa oikeaan suuntaan. Että tämä on oikea ihminen ja kumppani mulle. Toivottomana romantikkona tulkitsin kaiken ja halusin uskoa niin, että tietysti me ollaan loppuelämä yhdessä. Osasin nähdä myös realiteetit ja ymmärsin ihastumis- ja rakastumisvaiheen tuoman pakahtumisen, mutta kaikki tuntui selittämättömällä tavalla vain ja ainoastaan oikealta.

Rakastan puolisoani valtavasti ja uskoin, että meillä on mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen ja loppuelämään. Mutta sitä uskoa koeteltiin runsain ottein. Tässä kohdassa olin kaivautunut syvyyksiin etsimään ydintä, omaa sisintä tunnettani asian laitaan. Oon ollut todella suuressa ristiriidassa. En avaa suhteemme yksityiskohtia konkretian tasolla enempää, mutta oma sydän on nykinyt molempiin suuntiin. Omalta osaltani oon tehnyt lähes kaiken mitä voin ja toisaalta en halua, että oman itseni kustannuksella menisin jatkuvasti äärimmilleni. Toinen puoli mussa haluaa irrottaa ja astua täyteen vapauteen, astua uudelle maaperälle tutkimaan paikkoja. Toinen puoli uskoo syvästi ja kaipaa turvaa ja yhteyttä sielunkumppanista.

Ja sydän rakastaa täysillä. Se ei olisi rakkautta, jos tämä ei sattuisi näin paljon. Oon valmis päästämään irti parisuhteestani, jos se niin on tarkoitettu. Ehkä universumi viestittää, että puolisoni tuli elämääni vain hetkeksi opettamaan mulle tietyt asiat. Ja nyt tehtävä on täytetty. Oon oppinut asettamaan rajoja. Vaatimaan kunnioitusta ja turvaa. Oon uskaltanut rakastaa aidosti ja täysillä koko sydämestäni. Oon pysynyt toisen vierellä vaikeina hetkinä, kahlannut läpi tuskan. Iloinnut ja tuntenut valtavaa riemua toisen kanssa ja puolesta. Antanut anteeksi vaikka sydäntä on riipinyt ja se on huutanut tuskaansa. Oon oppinut muistamaan sen, kuka todella oon.

Vaikka parisuhde tulisikin päätökseen, rakkaus ei lopu siihen. Se säilyy ja ajan saatossa muuttaa muotoaan. Jossain kohti se ei välttämättä kohdistu enää itse ihmiseen, mutta hänen sieluunsa kylläkin. Tulen aina olemaan kiitollinen hänestä. Hän on opettanut mulle niin paljon. Suurta rakkautta on se, että osaa tehdä molempien sieluja ruokkivan päätöksen suhteen tilasta. Jos molemmat voivat paremmin erillään, eroaminen on aina oikea ja hyvä ratkaisu. Se sattuu, se repii ja musertaa. Etenkin kun jäljellä on niin valtava määrä rakkautta. Mutta se ei ole maailmanloppu. Se on aina uusi alku ja mahdollisuus.

Aika päästää irti

Alusta asti oon pitänyt meidän suhdetta taianomaisena. Meidän välillä on joku syvempi yhteys ja sitä ei voi sanoin selittää, vain kokea. Jokaisessa parisuhteessa on riitoja, ongelmia ja vaikeuksia. Ne voivat solahtaa osaksi arkea tai näyttäytyä pitempinä vaikeina kausina ja ajanjaksoina. Toki meidänkin parisuhteessa oli omia ongelmiansa ja riitoja, kuten asiaan kuuluu. Mutta suhteemme perusta oli kunnossa, eikä siinä ollut varsinaisesti vikaa.

Päätimme jatkaa omien polkujemme kulkemista molemmat tahoillaan. Toimiva parisuhde vaatii sen, että molemmat osaavat olla itsensä kanssa, kunnioittaa toisen lisäksi myös itseään. Kasvoimme molemmat valtavasti suhteemme aikana, mutta kasvua täytyy jatkaa nyt ilman toista. Päätös oli valtavan raskas ja vaikea. Erostamme on vain kaksi päivää, joten oon vasta tämän matkan alussa.

Koen yhtä aikaa valtavaa epäuskoa, surua ja helpotusta. Sydäntä riipii ja suru tuntuu valtavana, raskaana möykkynä rinnassa. Kun itku tulee, musta tuntuu, etten saa millään itkettyä kaikkea ulos. Ja sitten se loppuu ja rauha laskeutuu. Ihanat muistot virtaavat mieleen ja ajatus siitä raastaa, etten enää voi jakaa elämän pienimpiä ja hölmöimpiä asioita hänen kanssaan. Sattuu myös valtavasti ex-puolisoni puolesta, kun mietin sitä, kuinka paha olo hänellä varmasti nyt on.

Samaan aikaan kuitenkin oon myös valtavan helpottunut. Asialle saatiin päätös, eikä tarvitse enää roikkua löysässä hirressä. Suhteen viime hetket olivat vaikeita, kun molemmat aavistivat että ero on tulossa. Mulla on edessäni nyt valtavan suuri muutos ja uusi alku. Olo on todella vapautunut ja innostunut niinä hetkinä, kun sydän ei muistuta murenemisestaan. Tiedän, että aika on ainut asia mikä auttaa ja otan tämän kaiken vastaan kiitollisuudella. Aion tuntea joka ikisen tunteen ja elää joka ikisen hetken tässä prosessissa. Vielä tulee se päivä, kun alkaa helpottaa.

Oon ihan valtavan kiitollinen tästä parisuhteesta ja ihmisestä, jonka kanssa sain sitä elää. Rakkaus oli aidointa mitä voi olla, se oli molemmin puoleista ja runsasta. Ja se on edelleen, ei se mihinkään oo hävinnyt. Erosimme hyvissä ja lämpimissä väleissä ja sovimme olevamme tarvittaessa toistemme tukena tällä matkalla. Kuka tietää, vaikka palaisimme vielä yhteen jossain toisessa ajassa ja paikassa. Se ei oo poissuljettua, mutta ei myöskään tarkoituksena. Mutta jos meidät on yhteen tarkoitettu, meidän tiet tulee vielä kohtaamaan.

Mene rohkeasti kohti sitä, mitä pelkäät

Asioiden ei tarvitse olla ehdottomia. Tuttu helvetti tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon taivas, sillä se on sitä, mihin olemme tottuneet. Vaikka elämä tuntuisi kurjalta, juurrumme haitallisiin tapoihimme tai ihmissuhteisiin, sillä ne on tuttua ja turvallista. Tuntematon pelottaa. Ja mua pelottaa. Pelottaa päästää irti ihmisestä, jota niin valtavasti rakastan. Ja samalla se on rakkautta suurimmillaan. Pelottaa aloittaa täysin uudenlainen elämä ilman vakituista asuntoa, vaikka siitä oon haaveillut vuosia. Pelottaa se, että universumi johdattelee mua nyt hyvin selkeästi siihen suuntaa, mihin mun kuuluu kulkea.

Rohkeutta ei ole se, ettet pelkää. Rohkeutta on se, että vaikka sua pelottaa, niin teet silti. Tarvitset pelon tunnetta selviytyäksesi elämässä, se on luonnollista ja inhimillistä. Voit antaa pelon tunteen viipyillä ja olla, kun lähdet tekemään suurta muutosta. Järkevästi ajateltuasi varmasti tiedät itsekin, ettei asia ole sellainen, mihin voisit kuolla (jos se ei ole). Sulla on kaunis ja ainutlaatuinen elämä elettävänä, joten mene ja elä! Älä anna pelon rajoittaa sitä. Voit aina palata läsnäoloon ja hengitykseesi. Hengitä syvään ja kerro itsellesi, että kaikki on hyvin. Koska kaikki on hyvin.

Kuten sanoinkin, oon vasta uuden vaiheen alussa. Tulen tuntemaan vielä melkoisen tunteiden kimaran. Elän päivä kerrallaan, tarvittaessa hetki kerrallaan. Mulla on elämässä rakkaita ihmisiä, läheisyyttä, turvaa ja ihanaa tekemistä. Ja mulla on elämässä itseni. Itse tulen olemaan itseni suurin tuki ja turva. Vaikka nyt sattuu ja on vaikea hengittää, vielä jonain päivänä muistelen tätä hetkeä ilolla ja kiitollisuudella siitä, että sain mahdollisuuden oppia.

Luopumisen vuosi – dharma kuiskii ja sykli sulkeutuu

Julkaistu tekijä Noora

Musta tuntuu, että oon viime päivinä ryöminyt todella matalissa energioissa. Rakastan kirjoittamista, mutta tekstiä ei ole syntynyt blogiinkaan. Ajatukseni liitelevät kaikessa inspiroivassa ja keveässä, mutta konkretian tasolla olen ollut pahasti jumissa. Olen innostunut niin monesta asiasta yhtä aikaa, etten tiedä, mihin suuntaisin huomioni ja energiani. Toisin sanoen viipyilen huomattavasti enemmän feminiinisessä luomisen ja ideoinnin energiassa mutta maskuliinienergian toimeenpaneva ote nukkuu.

Palkkatyöni tuntuu syövän mua päivä päivältä enemmän. En pääse käyttämään luovuuttani ja tekemään mua innostavia asioita. Kerkeän kyllä kuuntelemaan musiikkia ja podcasteja töitä tehdessä, mutta inspiraatio ja ajatukset jäävät leijailemaan, kun en pääse toteuttamaan niitä. Työpäivän jälkeen kuppi tuntuu tyhjältä, eikä energiaa enää riitäkään omille kiinnostuksen kohteille. Se on todella kuluttavaa.

2025 on numerologisesti syklin viimeinen vuosi

Numerologisesti elämä etenee yhdeksän vuoden sykleissä. Vuosi 1 on vahvasti uuden alun energiaa täynnä, kun taas yhdeksäntenä vuonna asioita laitetaan pakettiin ja päästetään irti siitä, mikä ei enää palvele. Tämä kuluva vuosi on kollektiivisesti yhdeksäs, eli viimeinen vuosi. Jokaisen ihmisen elämässä vallitsee tietyssä määrin kuluvan vuoden energia. Itse huomaan ympärillä paljon esimerkiksi parisuhteiden päättymisiä ja uuden suunnan etsimistä.

Jokaisella on myös oma henkilökohtainen syklinsä. Voit laskea oman meneillään olevan numerologisen vuotesi laskemalla yhteen syntymäpäiväsi numerot yksitellen, sekä lisäämällä niihin sen vuosiluvun numerot, jolloin sulla viimeksi oli syntymäpäivä. Esimerkiksi jos syntymäpäiväsi olisi 25.11., laskisit 2+5+1+1+2+0+2+4. Tästä tulee 17. Koska tulos on kaksinumeroinen, lasketaan vielä 1 ja 7 yhteen, eli saadaan tulokseksi 8. Henkilökohtaisesti sulla olisi siis syklin kahdeksas vuosi meneillään.

Sen lisäksi, että 2025 on yhdeksäs vuosi, mulla on myös henkilökohtainen syklini yhdeksännessä vuodessa. Mulla on viimeisen vuoden tuplavaikutus. Ja sen on huomannut! Universumi on todella puskenut mua miettimään, mitä haluan elämässäni säilyttää ja mistä on aika päästää irti. Olen tietoisesti hidastanut tahtia, jättänyt kaiken ylimääräisen pois elämästäni ja reflektoinut. Olen myös henkisesti alkanut valmistautua tulevaan syklin ensimmäiseen vuoteen.

Kun syklini alkaa alusta ja ensimmäinen vuoteni saapuu, täytän 30. Tämä on jollain tapaa jopa maagista. Vuosikymmen vaihtuu, human design -profiilini mukaan siirryn seikkailijasta roolimalliksi, saavutan yhteiskunnan mukaan ”aikuisuuden”. Mulla ei ole koskaan ollut ikäkriisiä, eikä ole nytkään. Odotan malttamattomana tulevaa, mutta pyrin toki elämään tässä hetkessä. Ja nyt musta vahvasti tuntuu, että oon ottamassa suuria harppauksia eteenpäin omalla polullani.

Tee sitä, mikä inspiroi!

Vaikka mulla onkin tässä viimeaikoina ollut olo, etten ole saanut paljoakaan aikaiseksi, teen asioita silti. Teen asioita, mitkä innostaa ja inspiroi. Ne ruokkii mun sielua ja vie eteenpäin. Joten tee sinäkin. Tekemiesi asioiden ei tarvitse olla näennäisesti tuottavia tai hyödyllisiä. Ne ovat sitä, mikäli ne saa sut syttymään ja tuntemaan elämän kipinän sisälläsi. Asiat, jotka sytyttää sut innostuksesta, ruokkii aina korkeampaa hyvää ja itsesi lisäksi koko universumi hyötyy siitä.

Meillä kaikilla, jopa maapallolla on jokaisella oma uniikki dharmamme. Dharma tarkoittaa sielusi tehtävää, se on jotain, minkä vuoksi oot tänne syntynyt. Auringon dharma on tuottaa valoa ja lämpöä. Lintujen dharma on laulaa kauniisti ja lennellä ympäriinsä. Mun dharma on kirjoittaa ja luoda maailmaan kauneutta. Mikä sun dharma on? Mieti, millainen olit lapsena, mitä rakastit tehdä. Lapsena olemme aidoimmillamme, eikä yhteiskunnan odotukset ole aivopesseet meitä suorittamaan elämää.

Tänä vuonna oon oivaltanut oman dharmani ja huomaamattani lähtenyt kulkemaan sitä kohti. Törmäsin jossain hienoon toteamukseen siitä, ettei omaa dharman polkua voi edes lähteä kulkemaan, sillä ei polkua vielä ole olemassa. Polkuhan tarkoittaa sitä, että joku on jo kulkenut sitä reittiä pitkin. Jokaisen meidän dharma on kuitenkin ainoa laatuaan, joten valmista polkua meillä kenelläkään ei ole.

Mulla on paljon ideoita tulevaan. Vielä en tarkalleen tiedä, miten ja milloin niitä lähden käytännön tasolla toteuttamaan, mutta luotan elämään ja universumin ajoitukseen. Asiat saapuvat elämääni, kun olen ne valmis kohtaamaan ja ne etenevät niin kuin on tarkoitettu. Kova jano mulla olisi jo saada otettua valtava harppaus tuntemattomaan, mutta maltan vielä. Tunnistan selkeästi jo siirtyneeni muutoksen ja uuden alun energiaan, mutta edessä on vielä luopumista ja asioiden loppuunsaattamista.

Antautuminen elämän virtaan johdattaa oikeiden asioiden äärelle

Jos susta tuntuu, että olet hukassa tai jumissa, antaudu täysin. Hidasta, pysähdy ja antaudu. Se ei tarkoita luovuttamista tai kaikesta luopumista. Se tarkoittaa sitä, että annat elämälle tilaa tapahtua ja universumin tuoda oikeita asioita sulle. Se, mitä ruokit, kasvaa. Joten sen sijaan, että kantaisit kaunaa, yrittäisit kontrolloida kaikkea tai keskittyisit surkuttelemaan elämääsi, anna mielummin anteeksi, rentoudu ja keskity siihen, mikä on hyvin. Keskity asioihin, mistä olet kiitollinen. Ole kiitollinen kaikesta siitä, mitä sulla jo on.

Onni tulee aina sisältä päin. Onnellisuutta ei voi ostaa, eikä se tule mistään ulkoisesta. Voit menettää elämässäsi kaiken, siis ihan kaiken, ja olla silti onnellinen. Kaikki on kiinni omasta suhtautumisestasi ja siitä, miten päätät nähdä elämäsi. Tämä on todella vaikeaa joskus toteuttaa tai edes muistaa, tiedän. Mutta se on totta. Jos päätät rakastaa elämää, se rakastaa sua. Tee asioita, mitä rakastat. Se tuo elämääsi onnellisuutta. Kirjoita itsellesi lista asioista, jotka innostavat sua juuri tällä hetkellä ja palaa listaan, kun tuntuu hankalalta.

Vetovoiman laki todellakin pätee. Jos uskot pahojen asioiden tapahtuvan, niitähän tapahtuu. Ohjelmoit mielesi ajattelemaan ja odottamaan negatiivisia asioita ja reagoit pieniinkin vastoinkäymisiin raskaasti. Jos taas uskot, että vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille ja keskityt asioihin mitkä ovat hyvin, ruokit hyvää. Kun energiasi värähtelee korkeammalla taajudella, elämä tuntuu kevyemmältä ja huolettomammalta. Et voi vaikuttaa kaikkeen mitä ympärilläsi tapahtuu, mutta voit valita oman suhtautumisesi.

Oon ollut jonkin aikaa jumissa kirjoittamisen kanssa, mutta tämä teksti tuntui avaavan patoja. Tuntuu, kuin olisi helpompi hengittää ja ajatukset saivat taas hieman kirkkaampia sävyjä. Rakastan kirjoittamista ja toivon, että autoin myös sua edes hieman eteenpäin.

Olet elämäsi tärkein ihminen

Julkaistu tekijä Noora

Fakta on se, että sulla ei ois elämää ilman sua. Ootko koskaan pohtinut asiaa sen syvällisemmin? Se, miten voit fyysisesti ja eritoten henkisesti määrittää melko pitkälti sun elämän laadun. Asenteita on paljon mistä valita, kuinka suhtautua tilanteisiin. Sun ulkoinen maailma on heijastus sun sisäisestä maailmasta.

Muut eivät voi koskaan tuntea sinua niin kuin sinä tunnet itsesi

Elämässä on helppo hukata itsensä, varsinkin nykypäivänä. Kaikki eivät välttämättä opi edes tuntemaan itseään kunnolla. Yhteiskunnan odotukset hukuttaa meidät helposti ajatuksiin siitä mitä pitäisi olla ja mitä tehdä. Todellisuudessa voit ja saat kuitenkin itse päättää mitä oot ja teet. Voit valita olla juuri se ihminen, keneksi oot syntynyt.

Toisten odotukset ja olettamukset luovat luonnollisesti paineita. Totuus on kuitenkin se, ettei sun tarvi miellyttää tai pitää yllä minkäänlaista kulissia. Kun annat oman valosi loistaa, oikeat ihmiset löytää tiensä sun elämään. Ja vastaavasti ne poistuvat, joita sun valo häikäisee liikaa. Jokainen ihminen tulee sun elämään syystä ja viipyy tietyn aikaa. Jokaisella ihmissuhteella on joku tarkoitus ja opetus. Sitä voi olla hankala huomata sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin se on helpompi oivaltaa.

Ihmiset ja elämän tapahtumat kasvattavat sua. Pystytkö näkemään opetusta jossain vuosia sitten tapahtuneessa? Ilman sitä kokemusta et olisi sinä. Jossittelu on turhaa, mutta mitä jos et olisikaan kokenut sitä mikä tapahtui? Millaista sun elämä olisi nyt? Eihän sitä tietenkään voi tietää, mutta elämäsi voisi näyttää täysin eriltä.

Jokainen elää omaa totuuttaan, joten kenelläkään ei voi olla täysin samaa käsitystä susta mikä sulla itselläsi on. Voit kertoa sanantarkasti sen, millainen koet olevasi. Siitä huolimatta kellään ei oo kokemusta siitä, millaista on olla sinä. Loppujen lopuksi oot muille ihmisille vain sitä, mitä näytät ulospäin. Miltä näytät, mitä puhut, mitä teet. Et voi koskaan paljastaa koko totuutta itsestäsi, sillä muut eivät ole sinä. Oot olemassa monessa eri totuudessa. Ja se on hieno juttu.

Tartu itseäsi kädestä kiinni ja anna hänen näyttää kuka olet

Kuinka hyvin todella tunnet sen ihmisen, kuka oot? Elätkö käsityksessä, joka on tullut ulkoa päin? Pidä hyvä huoli itsestäsi, rakasta ja hoivaa. Kysy mitä kuuluu ja kuuntele. Oo tukena, kun on vaikeaa. Älä pienennä tai peittele itseäsi. Jos muut ei kestä sua pahimmillasi, he eivät ansaitse sua myöskään parhaimmillasi.

Saat itse päättää, millaista kohtelua hyväksyt muilta. Se on täysin ok asettaa rajat ja pitäytyä niissä. Sun ei tarvitse koskaan hyväksyä toisilta mitään, mitä et halua. Kompromisseista voi neuvotella ja sopia mutta voit itse valita, mihin saakka oot valmis joustamaan. Vaikka joku hylkäisikin sut sen takia että pidit kiinni rajoistasi, muista, että voit olla aina itsesi tukena ja läsnä. Voit aina palata tähän hetkeen.

Tässä hetkessä kaikki on aina hyvin, ellet roiku sormien varassa kallion kielekkeellä tai jotain vastaavaa. Keho elää aina nykyhetkessä, mutta mieli poukkoilee menneessä ja tulevassa. Mennyttä ja tulevaa ei kuitenkaan ole olemassa. Menneeseen et voi koskaan fyysisesti palata ja tulevaisuudesta et voi koskaan tietää varmaksi. Joten pysähdy hetkeksi ja elä tässä hetkessä.

Säännöllisen meditaation avulla saat yhteyden itseesi. Mieltä ei tarvitse tyhjentää, vaan tärkeää on olla takertumatta ajatuksiin. Kun ne virtaavat mieleesi, huomaa ne ja anna niiden mennä. Älä ala analysoimaan niitä. Silloin kun tuntuu, että meditaatio on erittäin vaikeaa, kaipaat sitä eniten. Kun ajatukset poukkoilee ja ahdistaa, on paras hetki rauhoittaa mieli.

Laumaan kuulumisen tunne on meille tärkeää

Blogin kirjoittamisen aloittaminen pelotti mua suunnattomasti. Mulla on ollut tapana pienentää itseäni ja pysytellä näkymättömissä. Tiedän, että mussa on asioita, joita haluan jakaa ja tuoda muiden tietoisuuteen. Mutta samalla näkyväksi tuleminen pelottaa. En ole enää tänäpäivänä niin epävarma ihminen kuin joskus olin. Kun oon oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja oivaltanut, miten ihmisenä toimin, oon saanut valtavasti itsevarmuutta. Tämä näkyy eniten välittömässä elämässäni, jokapäiväisessä arjessani. Mutta ulostulo suuremmalle yleisölle aiheuttaa epävarmuutta.

Mitä sitten pelkään? Haluan kertoa omaa tarinaani, omista epävarmuuksistani, onnistumisistani, ajatuksistani, näkemyksistäni, tunteistani. Ja se on todella henkilökohtaista. Meillä ihmisillä on primitiivinen tarve kuulua joukkoon ja liika erottuminen voi tuntua uhkalta.

Mitä jos sanon tai teen jotain josta joku toinen ei pidä tai ajattele samoin? Hylkääkö hän mut? Todennäköisesti ei, riippuu toki jonkin verran asiasta ja vastapuolesta. Entisaikaan laumasta poisjääminen on merkinnyt pahimmillaan kuolemaa. Tätä pelkoa meillä ei realistisesti enää nykypäivänä ole, mutta aivomme on ohjelmoituneet ajattelemaan näin.

En varsinaisesti pelkää muiden ihmisten reaktioita siihen, mitä he vaikkapa blogiteksteistäni ajattelevat. Kirjoittamani tekstit ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia ja tulevat suoraan sielustani, joten tunnen olevani täysin auki koko maailmalle julkaistessani näitä. Samalla tiedän, että sanomallani on suuri merkitys joidenkin ihmisten elämiin ja he saavat multa apua, oivalluksia, vertaistukea ja lohtua. Sen takia haluan kirjoittaa koko maailmalle.

Joten vaikka mua kuinka pelottaa ja jännittää, teen tätä silti. Tiedän, että oikeat ihmiset löytävät tekstieni pariin. Tiedän, että sanomallani on suuri merkitys. Sinäkin voit tehdä sitä mitä kovasti janoat. Jos sua pelottaa muiden mielipiteet, muista ettei kaikkia voi miellyttää. Ihmiset ovat niin keskittyneitä omaan elämäänsä ja omiin epävarmuuksiinsa, että harva jaksaa antaa määrättömästi huomiota muille. Ja usein ihmisten mieliin jäävät nimenomaan toisten onnistumiset.

Aamurutiinit ja säännöllinen meditointi

Julkaistu tekijä Noora

Aamu määrittelee pitkälti tulevan päivän kulun. Sillä on suuri merkitys, miten aamusi aloitat. Voit itse aina valita asenteesi ja suhtautumisesi tilanteisiin ja aamun aloittaminen lempeästi ja rauhallisesti rakentaa vankan perustan miellyttävälle päivälle.

Omalla kohdallani oon huomannut, että aamu todellakin on päivän tärkein ajankohta. Nautin aamuista ja eritoten aikaisista aamuista jos oon saanu nukuttua hyvät yöunet. Uni liittyykin aamuun merkittävästi, hyvä aamu alkaa edellisestä illasta. Kun menet tarpeeksi ajoissa nukkumaan, tulee seuraavasta aamustakin miellyttävämpi kun oot levännyt tarpeeksi.

Uni on yksi perustarpeistamme, mitä ilman emme voi pysyä hengissä. Unen ja levon merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Haudassa et kerkeä enää lepäämään, sillä silloin sulla ei oo elämää jonka vuoksi levätä. En tykkää siitä sanonnasta.

Aamurutiinit alkavat jo edellisenä iltana

Mulle rutiinit aamulla määrittää päivän tahdin, ne pysyy melko pitkälti samana. Tarvitsen niitä, jotta voin tuntea olevani valmis uuteen päivään. Herään aina tarpeeksi ajoissa, jotta saan aloittaa päiväni rauhassa ilman kiirettä. Mun täytyy saada tehdä toimet rauhassa ja keretä vain oleilla ennen kuin täytyy lähteä touhuamaan päivän askareita.

Pyrin nukkumaan vähintään kahdeksan tuntia yössä. Tämä ei todellakaan ole vakio, vaan uneni määrään vaikuttaa monet tekijät. Ensinnäkin, olen tällä hetkellä kaksivuorotyössä, jossa joka toinen viikko on aamuvuoroa ja joka toinen iltavuoroa. Tämän takia en voi luoda itselleni nukkumisrutiinia, joka pysyisi aina samana. Säännöllisyyttä voin kuitenkin hakea elämällä vaihtuvan aikataulun mukaisesti.

Mulla on nuoresta asti ollut nukahtamisvaikeuksia ja toisinaan ne vaivaavat edelleen. Nykyään nukahtaminen on hieman helpottunut, mutta toisinaan tulee jaksoja kun pyörin sängyssä. Söin melatoniinia monta vuotta säännöllisesti mutta sen oon nyt lopettanut.

Käytössäni on herätysvalo, joka imitoi auringonnousua. Kaksikymmentä minuuttia ennen herätysaikaa valo alkaa pikku hiljaa lisääntyä ja kun herätysääni alkaa soida, valo on kirkkaimmillaan. Se on pehmeä ja lämpimänsävyinen valo, joka alkaa valmistella kehoa heräämiseen. Herätysvalon käyttö on tehnyt etenkin aikaisin heräämisestä huomattavasti miellyttävämpää ja herään virkeämpänä. Iso suositus!

Omat aamurutiinini

Sängystä noustuani suuntaan ensimmäisenä vessaan. Ja siellä tartun ihan ensimmäiseksi kielenkaapimeen. En voisi enää kuvitella peseväni hampaita ilman, että oon kaapinut kielen puhtaaksi. Ayurvedan mukaan yön aikana kielen päälle kerääntyy amaa eli kuonaa, joka kannattaa poistaa aamulla, ettet niele sitä. Suu on paljon puhtaamman ja raikkaamman tuntoinen kaapimisen jälkeen ja heti perään on mukavampi pestä hampaat.

Huuhtelen kasvot virkistävällä kylmällä vedellä. Yleensä käytän kasvoilleni puhdasta arganöljyä mutta tällä hetkellä mulla ei sitä ole. Oon käyttänyt nyt sen (ja vaihtelun) vuoksi seesamiöljyä. Huomaan näiden öljyjen välillä eron ja oon todennut, että argan sopii mulle paremmin. Se on kevyempää ja imeytyy helpommin, kun taas seesamiöljy tuntuu herkästi jäävän ihon pintaan, vaikka sitä laittaisikin maltillisesti.

Öljyn levityksen jälkeen teen guasha-hieronnan. Mulla on käytössä kauniinvihreä aventuriini-kivi. Tämä on ollut rutiini, joka mulla on toisinaan aamuisin ollut ja välillä se on jäänyt unohduksiin. Nyt se on kuitenkin pysynyt aamuissani pitkään mukana ja musta tuntuu että on tullut jäädäkseen. Pieni hierontahetki on rentouttava ja mukavaa tehdä, mutta guashan vaikutuksista en osaa sen kummemmin sanoa. Ehkä tämä on ainakin tällä hetkelläni ennemminkin mielelleni hyväksi.

Aamupesujen ja -pisujen jälkeen on aika mennä keittiöön touhuamaan. Kaadan lasillisen vettä pannuun ja lämmitän sitä sen verran, että sen pystyy juomaan. Kun juot lämpimän veden ihan ensimmäiseksi aamulla, ayurvedan mukaan se saa sun agnin eli ruuansulatuksen tulen heräämään. Samalla otan D-vitamiinikapselin ja lasillisen juotuani suihkautan B12-vitamiinit suuhun.

Seuraava vaihe poikkeaa eri aikoihin, riippuen siitä onko mulla aamu- vai iltavuoro. Iltaviikolla keitän kahvia ja istahdan kahvikupposen ääreen kirjoittamaan kalenteriini muutamia ajatuksia ja tuntemuksiani. Kirjoitan samalla yhden asian, josta olen sinä päivänä kiitollinen. Tämän jälkeen meditoin. Aamuvuoroviikolla skippaan kahvin ja menen suoraan meditoimaan ja kirjoitan vasta sen jälkeen.

Vaihtelevat rutiinit

Edellä kuvatut toimintatavat on aikalailla se perusrutiinini, mikä pysyy muuttumattomana. Elämä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja poikkeuksellisia päiviäkin on, ne ei kuitenkaan horjuta mun elämää ja arkea. Säännöllinen meditointi on itselleni vielä aika tuore juttu, sillä kuten monella muullakin, mullakin on ollut vaikeuksia saada siitä tapaa. Voi olla, että se tulee vielä jäämään hetkittäin pois elämästäni, mutta koen todella vahvasti siitä saamani hyödyt ja haluan sisällyttää meditoinnin aamuihini.

Joogaharjoitukseni teen mieluiten myös heti aamusta, mikäli siihen aikaa on. Aamuvuoroviikoilla en juuri koskaan joogaa, joskus saatan tehdä lyhyen harjoituksen tai liikutella kehoa edes jollain tavalla. Ja vaikka aikaa olisikin, en sitä aina tee. Joogaan mun on helpompi tarttua myös myöhemmin päivällä. Joogaaminen ei ole mulle päivittäistä mutta viikoittaista kyllä.

Voit luoda itsellesi vankan perusrutiinin, mikä pysyy muuttumattomana. Se voi sisältää esimerkiksi kielen kaapimisen, hampaiden ja kasvojen pesun ja aamukahvin kiitollisuuspäiväkirjaa kirjoittaessa. Ajoittain voit lisätä aamuihisi uusia toimintatapoja ja vaihdella niitä kausittain. Arjen kun ei aina tarvitse näyttää samalta ja vaihtelu virkistää mieltä. Sun ei myöskään tarvitse heti keksiä muuttumatonta rutiiniasi, vaan voit kokeilla ja tutkia mikä sulle sopii parhaiten.

Säännöllinen meditointi

Meditoin 15 minuuttia päivässä, mieluiten aamulla. Jos aamumeditaatio jää jostain syystä välistä (ja näinkin käy), en yleensä palaa sen pariin myöhemmin sen päivän aikana. Yhdistän meditoinnin todella vahvasti aamuun ja koen saavani siitä parhaimman hyödyn silloin. Meditointi on hyödyllistä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja voit valita itsellesi mieluisimman ajankohdan, mikäli se kiinnostaa.

Meditaatiosta saa arvokkaimman hyödyn, kun sitä tekee säännöllisesti. Hukkaan heitettyä aikaa se ei tietenkään ole, jos meditoit puoli tuntia putkeen kerran kuussa. Mutta silti parempi on meditoida vaikka edes minuutti päivässä – päivittäin. Kehittyminen on paljon tehokkaampaa säännöllisesti tehtynä. Kehosi ja mielesi tottuu säännöllisyyteen ja rentoutuminen on helpompaa. Silloin tällöin tehtynä meditaation hyödyt haihtuvat nopeasti.

Meditoinnistakin saa tehtyä rutiinin ja siitä alkaa muodostua mukava tapa. Jos meditoit harvemmin, voit herkemmin kokea sen suorituksena. Mikäli et ole tottunut säännölliseen meditointiin, voit aloittaa vaikka minuutilla päivässä. Keskity hengitykseesi minuutin ajan ja kiitä itseäsi, kun minuutti on kulunut. Kun minuutti alkaa sujua, ala meditoida kaksi minuuttia. Lisää aikaa minuutti kerrallaan, kunnes oot päässyt haluamaasi päivittäisen meditaation pituuteen.

10-15 minuuttia päivässä on oikein hyvä, mutta pidemmästä ajasta ei koskaan ole haittaa. Mikäli sulla on aikaa, voit meditoida vaikka tunnin päivässä. Voit myös jakaa tunnin kahteen osaan ja meditoida sekä aamulla että illalla. Henkilökohtaisesti tunti kuulostaa mulle todella hurjalta ajalta meditoida, arvostan heitä jotka niin tekevät!

Meditointi rauhoittaa hermostoa ja vähentää kortisolitasoja. Stressinsietokyky näin ollen helpottuu säännöllisen meditaation avulla. Se auttaa sua myös tutustumaan itseesi paremmin: kun vietät läsnäolevan hetken itsesi kanssa päivittäin, huomaat pintaan nousevia ajatuksiasi ja tunteitasi. Mielen hiljentyessä myös uudet oivallukset ja ideat saavat tilaa syntyä ja kasvaa.

Mitä minimalismi on? Perustietoa ja vinkkejä aloittamiseen

Julkaistu tekijä Noora

Löysin minimalismin viisi vuotta sitten. Silloin se tarkoitti mulle lähinnä mahdollisimman pientä tavaramäärää ja karsimista. Minimalismi on kuitenkin paljon enemmän kuin vain pieni määrä tavaraa. 

Minimalismi elämäntapana on tuonut mulle paljon. Enemmän aikaa, rahaa ja onnellisuutta. Vähemmän turhaa stressaamista. Yksinkertaisempi elämä on vapauttavaa ja se onkin mulla jo juurtunut elämäntapa. Minimalismi tuo mulle turvaa ja merkityksellisyyttä. Oma minimalismikäsitteeni ja itseä miellyttävä minimalismin tyylisuuntaus on muuttunut tässä vuosien varrella. Nykyään mua viehättää niin sanottu ”rönsyilevä minimalismi”. En välitä askeettisen näköisestä asunnosta, vaan kaipaan kotiin lämpöä ja hälinää sopivissa määrin.

Mitä minimalismi on?

Minimalismi ei tarkoita vain sitä, että omistaa mahdollisimman vähän tavaraa. Minimalismi ulottuu myös materian ulkopuolelle, esimerkiksi ihmissuhteisiin, ajankäyttöön ja jopa ruokavalioon. Perusperiaate on, että vähemmän on enemmän. Kaikki tarpeeton on karsittu, jolloin tilaa jää oikeasti merkityksellisille ja tarpeellisille asioille. 

Niin, oikeasti tarpeellisille asioille. Toki jokaiselle minimalismi näyttäytyy eri tavoin ja jokainen voi sen omalla kohdallaan määritellä. Minimalismin toteuttamisessa ja toteutumisessa ei oo oikeaa eikä väärää. Toisille se voi olla pelkästään pienen tavaramäärän omistaminen. Joku muu saattaa elää tavarapaljouden keskellä mutta toteuttaa minimalismia elämässään muilla tavoin, kuten irtautumalla huonoista ihmissuhteista tai optimoimalla ajankäyttöään. 

Jotta voisit kokea itsesi minimalistiksi, se ei siis tarkoita sitä, että kotisi pitäisi näyttää tyhjältä ja riisutulta tai että pukeutuisit vain mustaan. Voit olla minimalisti, vaikka rakastat koriste-esineitä ja niitä on sulla joka tasolla. Jos ne tuo sulle iloa ja merkityksellisyyttä, ne kuuluu sun minimalistiseen kotiin. Tai jos oot lukutoukka, joka haluaa omistaa kaikki lempparikirjat, ne tuo elämääsi lisäarvoa. Voit olla minimalisti, joka harrastaa ja rakastaa kirjoja. 

Tavaroiden osalta panostetaan laatuun määrän sijaan. Kalleinta tuotetta ei tietenkään kannata mennä suin päin ostamaan, vaan tehdä vertailua eri merkkien välillä. Jos kuitenkin ostat jotain arvokkaampaa, pidät todennäköisesti parempaa huolta tavarasta. Kalliimman tavaran ostaminen voi lopulta tulla halvemmaksi kuin se, että joudut uusimaan tavaran useammin sen rikkoutuessa. Mutta edelleen: hinta ei aina kerro laadusta. 

Minimalismi pyrkii vapauttamaan aikaa ja energiaa sun hyväksi. Jos omistat vain tarpeellisia tavaroita, mahdut todennäköisesti asumaan pienemmässä asunnossa. Pienempien asuinkustannusten myötä jää enemmän rahaa käytettäväksi mieluisiin asioihin. Myös pienemmän kodin siivoaminen käy sukkelammin ja pienemmästä tavaramäärästä huolehtiminen antaa enemmän aikaa tärkeiksi kokemillesi asioille. 

Minimalistin kodissa on tavaroita, jotka pääsevät käyttöön. Niitä ei säilötä käyttämättöminä vuosikausia, unohdettuina ja hylättyinä. Unohdetut tavarat vievät vain tilaa ja maksat niiden säilömisestä.  

Minimalismi omassa elämässäni

Joskus haaveilin siitä, että omaisuuteni mahtuisi yhteen reppuun. Tätä minimalismin muotoa kutsutaan ääriminimalismiksi tai extreme-minimalismiksi. Silloin ihminen omistaa todellakin tasan sen minkä elämiseen tarvitsee. Kodissa saa olla omaan makuuni sopivasti ”hälinää” tavaroiden muodossa, liika tyhjyys tuntuu mielestäni kylmältä ja ankealta.

Vaikka ääriminimalismi mua kiehtookin ajatuksena, se olisi todennäköisesti itselleni liikaa. Haluan oman kotini olevan tunnelmaltaan lämmin ja kutsuva. Sen saa aikaan tietynlaisten tavaroiden avulla. Eritoten seinien koristeleminen tauluilla ja muilla kauniilla esineillä on hyvä keino tuoda kotiin runsautta ilman, että se veisi tilaa.

Mulla on elämässä melko vähän ihmisiä, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä. Koen kuormittavaksi pitää elämässäni hyvän päivän tuttuja. Mulla on muutama läheinen ystävä, joitten kanssa vaihdellaan kuulumisia ja nähdään silloin tällöin. Jokainen heistä asuu pidemmän matkan päässä, eikä näin ollen mahdollisuutta jokapäiväiselle näkemiselle edes olisi. 

Introverttinä rakastan omaa aikaa ja rauhaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisten seurassa oleminen olisi vain kuluttavaa. Niiden oikeiden, valikoitujen ihmisten seura lataa myös akkuja ja lisää onnellisuutta. Kun voit olla oma itsesi samanhenkisten ihmisten seurassa, sen ei pitäisi olla millään tavalla kuluttavaa, vaan nimenomaan antaa energiaa.  

Nautin myös satunnaisista kohtaamisista ei-niin-läheisten ja jopa tuntemattomien kanssa. En kuitenkaan halua, että koen velvollisuudekseni pitää jatkuvasti yhteyttä puolituttuihin. Sopiva määrä ihmissuhteita elämässäni on sellainen, että jaksan panostaa jokaiseen niistä. Se ei oo mikään tietty luku. 

Mulla ei oo aikataulutettuja harrastuksia. Tykkään tehdä asioita fiiliksen mukaan ja jotkut harrastuksistani on enempi kausiluontoisia. Kun saan inspiraation virkkaamiseen, teen sitä monta tuntia päivässä viikkojen ajan. Sitten innostus hiipuu ja langat jää kaappiin pitemmäksi ajaksi, kunnes inspiraatio jälleen iskee. 

Miten minusta tuli minimalisti?

Oma minimalismimatkani alkoi, kun muutin väliaikaiseen kotiin toiselle paikkakunnalle. Asuin silloisen puolisoni kanssa saman katon alla ja se oli varsinainen kotini. Väliaikaiseen kotiin otin mukaani vain ne tavarat, mitä tarvitsin elääkseni. Pieni yksiö jossa asuin, oli todella tyhjä. Ainoa huonekaluni oli yöpöytä, edes sänkyä en omistanut. 

Niihin aikoihin löysin minimalismi-podcastit ja innostuin entisestään. Vaikka kotini oli melko askeettinen sen takia, että se oli kakkoskotini, aloin tykästyä ajatukseen. Entä jos tämä olisikin mun normaali elämäntyyli? Aloin käymään läpi kaikkea omistamaani ja karsimaan vaatekaappianikin. 

Tuo oli sitä aikaa, kun etsin omaa sisäistä minimalistiani. Tämänhetkiseen voisin sanoa, että tuohon aikaan minimalismini meni yli. Karsin kaiken niin minimiin kuin mahdollista ja elin todella vähällä. Toki silloisella puolisollani oli paljon tarpeellisia tavaroita joita käytin ja joita en tietenkään karsinut. Omat tavarani saivat kuitenkin lähteä. 

Myöhemmin tajusin, ettei elämä olekaan sen helpompaa, mukavampaa tai erikosempaa liian niukalla tavaramäärällä. Niinpä jouduin hankkimaan uudelleen joitain tavaroita, joita olin mennyt karsimaan. Tästä en oo ylpeä, ei kuulosta kovinkaan kestävältä ja vastuulliselta toiminnalta. Mutta kukapa meistä täydellinen olisi. 

Minimalismin myötä kestävä kehitys ja etenkin ympäristöasiat alkoi kiinnostaa. Musta tuli kasvissyöjä ja aloin tarkastella kulutuskäyttäytymistäni. Tämän heräämisen jälkeenkin ostin vielä pikamuotia jonkin verran, mutta se alkoi vähenemään ja lopulta loppui kokonaan. Arvomaailmani muuttui ja kaikesta tästä tuli elämäntapani. 

Miten aloittaa minimalistisempi elämä?

Tavaroiden karsiminen on helpoin ja konkreettisin tapa aloittaa. Itse koen, ettei minimalismissa voi koskaan olla varsinaisesti valmis. Vaikka alkusysäyksen jälkeen tilanne niin sanotusti rauhoittuu ja tasoittuu, minimalismissa kehityt koko ajan. Kehityt ihmisenä ja oivallat jatkuvasti uutta. Minimalismista tulee elämäntapa ja sitä keksii jatkuvasti uutta kehitettävää. 

Estä tavaran sisääntulo. Kun karsit tavaroitasi, tilanne pysyy joko samana tai pahenee, mikäli tilalle tulee jatkuvasti lisää tavaraa. Mikäli vaatekaappisi pursuaa vaatteita, karsi turhat pois mutta älä osta uutta tilalle. Valikoimasta löytyy varmasti elämiseen riittävästi kampetta, joten käytä ne loppuun. 

Tavaroiden läpikäyminen on tärkeää myös siksi, että tiedät mitä omistat. Mikäli joku tietty tavara, esimerkiksi sakset ovat aina hukassa, ostatko tilalle uusia? Kun käyt tavaroitasi läpi, huomaatkin omistavasi kolmet samanlaiset sakset. On tärkeää, että tavaroille on selkeät omat paikkansa ja tiedät mistä lähteä hakemaan, kun jotain tarvit. Yhtä tärkeää on myös palauttaa tavara takaisin omalle paikalleen käytön jälkeen. 

Mikäli tavaraa on kertynyt paljon ja niiden läpikäyminen tuntuu jo ajatuksena raskaalta, voit palkata avuksesi ammattijärjestäjän. Heistä on iso apu, etenkin jos omat voimavarat on vähissä. 

Varsinkin alkuun uudenlaisen tilanteen ylläpitäminen vaatii totuttelua ja työtä. On omaksuttava uusi tapa kuluttaa ja hallita tavaraa. Hyvän järjestyksen pitäminen kodissasi auttaa sua näkemään omistamasi tavarat. Sitä mukaa kun kehityt, minimalismi alkaa kuin itsestään ulottua elämän eri osa-alueille. Minimalismi näyttäytyy jokaiselle eri tavalla ja jokainen etenee omaan tahtiinsa.  

Viisi vinkkiä minimalismin aloittamiseen

  1. Kirkasta tavoitteesi. Ensimmäisenä on tärkeää pohtia syitä, miksi haluat minimalistisemman elämäntyylin. Mitä haluat sen avulla saavuttaa? Haluatko vähentää stressiä, lisätä aikaa mielekkäälle tekemiselle tai tuoda helpotusta asuvalintoihisi? Kirjoita ylös toiveitasi ja tavoitteitasi minimalismin suhteen ja palaa niihin säännöllisesti. Tavoite on tärkeää pitää mielessä, etenkin kun oman minimalismimatkansa aloittaa. 
  1. Suunnittele etenemisesi. Kun päätät alkaa karsimaan tavaroitasi, selkeä suunnitelma auttaa projektin etenemisessä. Voit käydä tavaroitasi läpi huone tai kaappi kerrallaan tai vaihtoehtoisesti Konmari-tyyliin kategorioittain. Itse suosin läpikäymistä kategorioittain, sillä silloin näet parhaiten paljonko omistat tietyntyyppisiä tavaroita. Kategorioita voi olla esimerkiksi vaatteet, keittiövälineet, sisustusesineet ja kirjat. 
  1. Karsi. Käy huolellisesti läpi kaikki omistamasi tavarat. Tämä voi viedä aikaa ja siihen kannattaa paneutua kunnolla. Suosittelen aloittamaan pienin askelin. Voit aloittaa käymällä läpi vaikka yhden vetolaatikon päivässä tai tehdä karsintaa puoli tuntia päivässä. Jaa tavaroita kolmeen pinoon: kyllä, ei ja en tiedä. Palaa en tiedä -pinoon lopuksi, kun varsinainen karsinta on suoritettu. Muista vastuusi tavaran poisheittämisessä! Lahjoita, myy, kierrätä tai hävitä asianmukaisesti. 
  1. Opettele sanomaan ei. Sekä itselle että muille. Sano kyllä vain asioille, joille todella haluat sen sanoa. Jos ystäväsi pyytää sua perjantai-iltana ulos, sano ei, mikäli et oikeasti halua tai jaksa lähteä. Jos kaupassa tulee vastaan hyvä tarjous, sano ei, mikäli et tarvitse asiaa oikeasti. Pelkkä halpa hinta ei ole hyvä syy ostaa mitään, mitä ei todella tarvitse. 
  1. Luo säännöt. Kun oot saanut karsittua tarpeettomat tavarat ja luopunut niistä asianmukaisesti, mieti, miten ylläpidät tilannetta. Toimisiko sulle sääntö ”yksi sisään, yksi ulos”? Eli kun ostat tavaran, laitat jo omistamasi samankaltaisen eteenpäin. Tämä on etenkin vaatteiden osalta suosittu tekniikka, mutta pitemmän päälle se ei oo kovin kestävää. 

Nauti uudesta elämäntavastasi

Minimalismi on matka, ei päämäärä. Anna itsellesi aikaa sopeutua uudenlaiseen elämäntyyliisi. Älä kiirehdi, kaikkea ei tarvi saada valmiiksi kerralla. Kuulostele oloasi, miltä pienempi tavaramäärä ympärillä tuntuu? Mikä voisi olla seuraava askel minimalismimatkallasi? Tutustu itseesi ja arvoihisi. Inspiroidu (esimerkiksi tätä blogia lukemalla). 

Voin lämpimästi suositella tutustumaan Teemu Kunton kirjoittamaan kirjaan nimeltä Minimalismi. Teemulla on myös Minimalismipodcast-niminen podi, jota suosittelen kuuntelemaan, mikäli aihe kiinnostaa. Ylipäätään mikä tahansa minimalismi-sisältö on hyvä apukeino potkaista oma minimalismimatka käyntiin. Inspiraatio ja vertaistuki on arvokasta. Eri sisältöjä tutkimalla voit valita aiheet ja asiat mitkä sua puhuttelee. Kaikkea ei tarvitse omaksua ja ottaa omaan elämään.

Minimalismi antaa paljon ja alkuponnistelujen jälkeen vaatii vähän. Kun haluamansa pisteen on saavuttanut, elämäntyylin ylläpitäminen sujuu kuin itsestään. Muista, että minimalismi näyttäytyy sulle just sun omalla tavallasi. Sun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, eikä kukaan voi sanoa mikä on tai ei ole minimalismia. Voit itse määrittää mikä sulle tarkoittaa minimalistisuutta. Tärkeintä on, että saat siitä hyvää oloa, miten ikinä minimalismia elämässäsi toteutatkaan.

Turvan tunnetta ja lempeyttä vaikeaan hetkeen

Julkaistu tekijä Noora

Kun elämä heittelee, pahin mitä voit tehdä on soimata itseäsi. Jokaisen pitäisi opetella rakastamaan itseään aidosti ja lämpimästi. Kuuntele puhetta itsellesi: puhuisitko samalla tavalla läheisellesi? Tuomitsisitko hänet teoistaan tai virheistään? Tai tilanteesta, johon hän ei voi vaikuttaa? Kohtele itseäsi yhtä hyvin kuin lähimmäisiäsi. 

Oot arvokas ja ansaitset rakkautta. Sussa on mahtava voima sisällä. Oo itse itsesi paras ystävä ja elämäsi tärkein ihminen. Halaa itseäsi, halaa sisäistä lastasi. Mikään ei oo sattumaa, vaan asiat tapahtuu syystä. Mitä tämä hetki sulle opettaa? Ehkä et osaa vastata kysymykseen nyt, mutta jonain päivänä vielä ymmärrät.  

Me emme ole yhtä kuin ajatuksemme ja tunteemme

Oot paljon enemmän kuin sun ajatukset ja tunteet. Ne muuttuvat ja vaihtelevat, sinä pysyt samana. Mielellämme on tapana ottaa meistä yliote ja antaudumme herkästi sen tahtoon. Ajatukset ja tunteet ovat kuitenkin erillinen osa sinusta. Jos tunnet surua, et oo surullinen ihminen. Oot ihminen, joka tuntee surua. Suru on tullut vain kylään ja lähtee aikanaan pois. Mikäli et saa mitään aikaan, et oo laiska. Keho on viisas ja yrittää ehkä viestittää, että nyt on aika levätä. 

Mikään ei oo ikuista. Sekä hyvässä että pahassa kaikki loppuu aikanaan. Nauti siis joka hetkestä! Ime ilon, onnen ja riemun hetkistä kaikki se positiivinen energia itseesi. Käytä sitä voimavarana kun olo on hankala. Ja kun on vaikeaa niin muista, että vaikeat tunteetkaan ei oo tulleet jäädäkseen. 

On tärkeää tuntea kaikki tunteet. Positiiviset tunteet on lähtökohtaisesti helpompia hyväksyä mutta negatiiviset saattaa tuottaa vaikeuksia. Niiden välttely ja pois sysääminen on kuitenkin vahingollista. Surua, vihaa, kateutta tai mitä tahansa epämiellyttävää tunnetta haluaisi juosta pakoon ja saada parempi olo tilalle. Mikäli pakenet vaikeita tunteita, ne patoutuu sisällesi. 

Patoutuneet tunteet voi näkyä myös fyysisessä kehossa. Koska kaikki tässä maailmassa on energiaa, myös kehoon patoutuneet tunteet ilmenevät kipuina tai vaivoina. Ne on tukkeutunutta energiaa, joka ei pääse virtaamaan. Selittämätön selkäkipu voi hävitä, kun stressi vähenee tai käsittelet traumojasi.  

Hengitys kulkee aina mukanasi, minne ikinä menetkin

Hengitä sisään nenän kautta. Niin, että ensin vatsa pullistuu, sitten rintakehä. Vedä happea keuhkoihisi niin paljon kuin saat. Pidätä hengitystä kolme sekuntia ja päästä ilma tasaisesti suun kautta ulos. Uloshengityksen olisi hyvä kestää pitempään kuin sisäänhengityksen. 

Palleahengitys on tärkeää. Hengitysharjoitukset yleensäkin rauhoittaa hermostoa ja säännöllisesti tehtynä niistä saa arvokkaimman hyödyn. Pysähdy edes pieneksi hetkeksi. Hengitä kerran sisään ja kerran ulos. Edes kerran. Yksi läsnäoleva hengitys on parempi kuin ei mitään.  

Stressaantuneena hengitämme pinnallisesti. Tapaamme muutenkin hengittää sisäänhengityksellä pitempään kuin uloshengityksellä. Myös sillä on merkitystä hengitätkö suun vai nenän kautta. Nenän kautta hengittäessä saat keuhkoihisi puhtaampaa ja happirikkaampaa ilmaa. Se myös rauhoittaa ja tasapainottaa horjuvaa mieltä. 

Keho elää aina tässä hetkessä, mieli murehtii mennyttä ja tulevaa. Murehtiessasi viestität kehollesi, että nyt asiat ei oo hyvin. Rauhoittamalla hermostoa hengitysharjoituksilla viestität kehollesi, ettei ole mitään hätää. Kokeile edes ja huomaa, kuinka olo alkaa helpottaa. 

Anna anteeksi itsellesi se, ettet ole sellainen, kuin toivoisit sinun olevan

Haluaisitko olla hauskempi, sanavalmiimpi, kauniimpi, parempi? Tiiätkö mitä? Oot täydellinen just noin eikä sun tarvi olla yhtään sen enempää, mitä jo oot. Oot syntynyt tähän maailmaan olemaan sinä. Jos olisit jotain muuta, mitä et luonnostasi jo oo, et olisi silloin juuri se tietty upea sinä. Ansaitset rakkautta ja kaikkea hyvää juuri tuommoisena.  

Haavekuva itsestä voi joskus olla hyvinkin epärealistinen. Vie todella paljon energiaa pyrkiä olemaan jotain, mitä ei jo ole. Arvosta sekä ulkoisia että luonteenpiirteitäsi. Ne tekee susta ainutlaatuisen. Ole kiitollinen, että saat olla oma ihana itsesi. Sulla on merkitystä. 

Jos joku muu odottaa sun olevan toisenlainen, se kertoo enemmän hänestä kuin susta. Aitoa rakkautta on hyväksyä toinen juuri sellaisena kuin hän on. Koskaan ei tarvitse muuttua tai olla jotain muuta toisen vuoksi. Sulla on vapaus ja oikeus olla just sitä mitä oot ja ansaitset tulla rakastetuksi sellaisena. Rakkaus ei rajoita tai aseta ehtoja.  

Kaikki päättyy aina hyvin. Mikäli asia ei ole hyvin, se ei ole vielä päättynyt

Mitä ikinä käytkin nyt läpi, selviät siitä kyllä. Elämä kantaa, luota siihen ja tulevaisuuteen. Pysähdy ja elä tässä hetkessä. Hengitä. Tunne joka ikinen tunne. Antaudu, avaudu ja vain ole. Elämä menee koko ajan eteenpäin, vaikka et tekisi mitään. Asiat muuttuu ja kehittyy joka ikinen hetki. Anna aikaa ja hoivaa itseäsi. Ole itsellesi lempeä ja armollinen. Kaikki on hyvin.